Kategoria:

Fando y Lis (1968)

Fando y Lis (1968) on chileläis-ranskalaisen ohjaaja Alejandro Jodorowskyn (s. 1929) esikoisteos. Se perustuu Fernando Arrabalin surrealistiseen näytelmään. Vaikka El Topo (1970), The Holy Mountain (1973) ja Santa Sangre (1989) ovat ehdottomasti tunnetuimmat ja kollektiivisesti arvostetuimmat teokset Jodorowskyn filmografiassa, Fando y Lis toimii tärkeänä aloittajana, elokuvana, jossa Jodorowsky hakee visuaalista tyyliään ja käsittelee teemoja, jotka toistuvat myöhemmin edellä mainituissa teoksissa. Fando y Lis herätti kohua ilmestyessään, synnytti mellakoita Meksikossa Acapulcon elokuvafestivaaleilla ja lopulta joutui levityskieltoon. Olipa kyseessä sitten taitelijan vision väärinymmärtäminen tai silkka provosoituminen rohkeasta materiaalista, Fando y Lis ansaitsi välittömästi kulttimainetta marginaaliyleisön keskuudessa.

Julkaistu:
Kategoria:

Sugata Sanshirô (1943)

Sugata Sanshirô kertoo judon syntyvuosista ja siitä, kuinka siitä kehittyi vakavasti otettava taistelulaji eikä pelkästään yksi jujutsun alalaji. Oikeastaan Sugata Sanshirô tuntuu olevan enemmänkin judon mainoselokuva kuin kehityskaarellinen tarina mistään. Elokuvan keskiössä on nuori Sanshiro (Susumu Fujita), impulsiivinen ja riitaa haastava nuorukainen. Hän saa mentorikseen Shogoro Yanon (Denjirô Ôkôchi), joka on ilmiselvä esikuva judon todelliselle perustajalle Jigoro Kanolle. Myös Sanshiron tarina pohjaa täysin todelliseen judon syntytarinaan. Yano saa poliisivoimilta kutsun osallistua turnaukseen, jossa selvitetään jujutsun ja judon paremmuus. Voittajaksi selviytynyt taistelulaji valitaan poliisien käyttöön. Yano haluaa todistaa judon olevan tasavertainen jujutsun kanssa ja alkaa kouluttaa Sanshirosta jujutsumestari Hansuke Murain (Takashi Shimura) haastajaa. Sanshiro kohtaa kuitenkin moraalisen dilemman ihastuessaan Murain tyttöön.

Julkaistu:
Kategoria:

Harakiri (1962)

Harakiri eli toiselta nimeltään seppuku tarkoittaa kirjaimellisesti vatsan auki leikkaamista. Kyseessä on Japanin samuraikulttuurin kunniakas perinne, jonka samuraisoturit suorittivat, kun eivät nähneet enää muuta vaihtoehtoa. Harakirin suorittaneita kunnioitetaan ylväinä ja rohkeina sotureina. Todellisuudessa kyse on erittäin vulgaarista itsemurhariitistä, joka tuottaa tekijälleen äärimmäistä tuskaa ennen lopullista pimeyttä. Itse rituaalissa samurai vaihtaa ensin päällensä valkoiset juhlavaatteet, jotta olisi parhaimmillansa ennen lähtöä. Tämän jälkeen hänen eteensä asetetaan matto, eräänlainen alttari, jossa suorittaa toimenpide.

Julkaistu:
Kategoria:

Hotel (2004)

Cannesin elokuvafestivaaleilla 2004 ensiesityksensä saanut Hotel on itävaltalaisen ohjaajan Jessica Hausnerin toinen kokopitkä ohjaustyö. Kyseessä on Michael Haneken elokuvia hyvin vahvasti muistuttava psykologinen trilleri ilman trillerille ominaisia piirteitä. Se kertoo nuoresta naisesta, Irenesta (Franziska Weisz), joka saa uuden työn hotellin vastaanottovirkailijana. Aluksi miellyttävältä vaikuttava työ saa päivä päivältä yhä epämääräisempiä piirteitä. Muut hotellin työntekijät tuntuvat suhtautuvan varautuneesti ja epäillen Irenea kohtaan. Pomo korostaa päivittäin kuinka tärkeää on pitää kellarin ovet lukittuina, työkaveri Petra (Birgit Minichmayr) pyytää jatkuvasti Irenea tekemään hänen työvuoronsa antamatta kuitenkaan vastapalveluksia tai edes kiitosta. Pian Irenelle selviää, että edellinen vastaanottovirkailija on kadonnut jälkiä jättämättä. Ainoastaan räikeän punaiset silmälasit ovat jääneet jälkeen – ovatko ne sitten unohtuneet vai jätetty tarkoituksella, sitä meille ei kerrota. Työntekijöiden keskuudessa liikkuu urbaanilegenda poltetusta noidasta, joka kummittelee hotellin vieressä sijaitsevassa metsässä. Onko Irenen edeltäjän katoamisella ja noitahuhuilla jokin yhteys? Vai onko hotellin epäilyttävä työväki syynä nuoren naisen mystiselle katoamiselle?

Julkaistu: