Kirjoittaja: Mikko Lamberg

0

The Disaster Artist (2017)

The Disaster Artist on sellainen kuin elämäkertaelokuvat yleensäkin ovat eli kunnioittaa kohdettaan liikaa voidakseen sanoa jotain sellaista, joka tuntuisi sydänalassa.

The Square (2017)

The Square ei ole taiteen vastainen elokuva, onhan se itsekin taidetta, mutta se piikittelee lässyttävää asennetta, jonka mukaan kaikki taide on arvokasta.

Tuntematon tyttö (2016)

Kurjia asioita tekevät toisilleen kurjat ihmiset, vaikka elokuva yrittää alleviivata, että syyllisyys on jaettua. Mutta rivien välistä voi lukea, että yksien syyllisyys on suurempaa kuin toisten.

Train to Busan (2016)

Elokuva on täysin katsottavissa ilman sen politiikan huomioimista, mutta ainakin se ottaa selkeän ja lähes poskia kuumottavan vasemmistolaisen näkökulman, jollaisia ei olla läntisissä elokuvissa, puhumattakaan spektaakkeleista, nähty aikoihin. Virkistävää!

Hausu (1977)

Elokuvataiteen vahvuus on sen visuaalisuus eikä kuvan tarvitse olla älykäs ollakseen merkittävä. Hausu on tästä malliesimerkki.