Maa: Saksa
Genre: Toiminta, fantasia, kauhu
Ohjaus: Jörg Buttgereit, Michal Kosakowski, Andreas Marschall
Käsikirjoitus: Jörg Buttgereit, Goran Mimica, Andreas Marschall
Kuvaus: Sven Jakob-Engelmann
Leikkaus: Michal Kosakowski, Andreas Marschall
Sävellys: Fabio Amurri, Matteo Angeloni, Fritz Graner, Kris Weller
Näyttelijät: Milton Welsh, Lola Gave, Katja Bienertv, David Masterson, Denis Lyons, Annika Strauss, Daniel Faust, Matthan Harris, Désirée Giorgetti


Kauhuantologiaelokuville on viime vuosina ollut valtava kysyntä. Ensimmäisen V/H/S–elokuvan jälkeen tuutista on alkanut tunkea ties minkälaista shittiä. German Angst tulee markkinoille vahvasti otettaessa huomioon, että kyseessä on Jörg Buttgereitin kauan odotettu paluu pitkän elokuvan pariin. Idea on muutenkin varsin freesi, koska saksalainen kauhu on enemmän underground-harrastelijoiden kotitekoisten videoiden varassa.

Elokuva kertoo kolme tarinaa, joiden yhdistävä tekijä on Berliini. Ensimmäisenä nähdään Buttgereitin ohjaama Final Girl, joka on eräänlainen kuvaus yhden naisen aamutoimista. Buttgereit ei tälläkään kertaa säästele katsojiaan, vaan nostattaa shokkiarvoja tiukoilla lähikuvilla. Verellä läträtään jonkin verran, eikä peniskään säästy saksien käsittelyltä. Kastraatiokohtaus on kuitenkin kuvattu hyvin tyylitietoisesti, kun itse operaation aikana katsojalle näytetään miehen hikisiä kasvoja sekä tuskaista ilmettä. Tätä kaikkea on tehostettu varsin onnistuneilla äänillä, jotka jättävät kaiken katsojan mielikuvituksen varaan.

Buttgereitin mielestä hänen episodinsa on kannanotto saksalaista elokuvateollisuutta kohtaan, joka ei suvaitse mitään erilaista. Hän ei myöskään pitänyt siitä, että häneltä oli aiemmin kyselty oman tarinansa tarkoituksesta. Letkeään sävyyn hän kertoi kysyjille, että filmin marsut ovat metafora ja vastustavansa lasten hyväksikäyttöä. Tämän hän oli kertonut vain saadakseen yleisön tyytyväiseksi.

Keskimmäinen episodi käsittelee kuuromykän puolalaisen pariskunnan ja uusnatsien yhteenottoa. Suoraan sanottuna odotin tältä episodilta astetta enemmän huumoria, joka jäi saavuttamatta. Näinpä kyseinen tarina jää pahasti jälkeen Buttgereitin omasta. Pienenä anekdoottina voitaneen mainita, että episodi on kuvattu Puolassa ja sen takaumissa esiintyvät natsit olivat puolalaisia. Episodin ohjaaja, Michal Kosakowski, myös mainitsi, että eräällä festivaalilla natsiasuja oli haukuttu epäaidoiksi. Yleisölle hän paljasti, että kyseessä olivat aidot SS-uniformut. Tämä ainakin sai minut hihittämään takarivissä.

Andreas Marschallin ohjaama viimeinen segmentti on juoneltaan kiinnostavin, mutta alkaa horjua liiaksi huonon näyttelemisen vuoksi. Siinä ammattivalokuvaaja ajautuu Berliinin mielettömään yöelämään ja sortuu nauttimaan huumausainetta erään huoran seurassa. Samana iltana hän saa euforisimman seksiaktin koskaan. Koukkuun jäätyään mies palaa uudelleen ja uudelleen nautintojen pariin. Noir-henkisesti kertojaäänen kanssa rytmitetty päätöstarina on kaikista kolmesta mukaansatempaavin. Karkealla tyylillä etenevä juoni tarjoilee maistiaisia industrial-yökerhosta sekä saksalaisesta seksiklubista.

Loppua kohden meininki yltyy veriseksi body-horroriksi. Iljettävimmässä kohtauksessa kylpyammeessa istuva huora työntää lasinsiruja pilluunsa, mikä vain korostaa saksalaisten tarvetta mässäillä shokeilla. Katsojana tämä tuntuu hyvin epämieluisalta ja turhalta, koska kohtaukselle ei juurikaan anneta sen suurempaa pointtia, jos nyt ei lasketa sitä, että kyseisen naisen alapää saattaa olla terävähampainen piru…

Episodi kärsii myös vittumaisen kovista äänistä, joita käytetään lähinnä tehokeinoina, kun halutaan saada katsoja pelästymään nopeasti. En ole koskaan ymmärtänyt tällaisen tukkakauhusta polveutuvan pikapelottelun tarkoitusta etenkin, kun säikytyksiä ei mitenkään yritetä luoda tätä ennen. Jos ulkonäöstä haluaa löytää jotain positiivista, on sen värien käyttö onnistunutta. Värimaailma tuo ensimmäiseksi mieleen Suspirian, mikä on ihan kliffaa.

Kaiken kaikkiaan German Angst kärsii epätasaisuudesta. On ilahduttavaa nähdä Buttgereit jälleen kameran takana, mutta hänenkään tarinansa ei ole samaa luokkaa vanhojen klassikoiden kanssa. Lähinnä ongelmaksi muodostuu kuvaus, joka on mitä ilmeisimmin tehty halvalla digikameralla, koska vanhojen aikojen rosoista filmikuvaa ei ole tarjolla. Tämä selittynee sillä, että kyseessä on joukkorahoitettu elokuva, joka ohjaajiensa mukaan ei koskaan olisi valmistunut ilman Buttgereitin paluuta. Joukkorahoitus on hieno keksintö, mutta rahansa voisi sijoittaa johonkin parempaan hankkeeseen. German Angst ei ole täysin paska, mutta se on kiinnostava lähinnä vain Buttgereitin ansiosta. Tämä ei ole riittävä syy pitää sitä järin hyvänä elokuvana.