Play (2011)

Playn vahvuus on se, että se esittää asiansa mitään kaunistelematta tai katsojalle selittelemättä. Yhdenkään ryöstäjän tekosia ei selitetä perheongelmilla tai vastaavilla, joihin lähes kaikki rasismikuvaukset nykyisin tuntuvat sortuvan.

Amour (2012)

Amour on niin järkähtämättömän banaali ja sisäiseltä elämältään armoton elokuva, että sen koskettavana pitäminen kertoo siitä tunnepikavoittoihin tähtäävästä katsomisen kulttuurista, joka meillä on.

The Long Goodbye (1973)

Aivan kuten sama tunnuskappale tulee varioiduksi niin monta kertaa, ettei katsoja voi enää tietää mikä versioista on alkuperäinen, ei mysteeri varsinaisesti pakene Marlowea, mutta oikea tapa katsoa sitä pakenee.

Sweet Home (1989)

Älkää hyvät ihmiset takertuko tähän keskinkertaiseen kummitteluelokuvaan jonkinlaisena survival horrorin synnyttäneenä merkkipaaluna.

Damnation (1988)

Aavemaisesti eteenpäin jylläävät ilmakiskot kuljettavat tyhjiä vaunuja. Se on kuva maailmasta, jossa tehdään valtavasti työtä ei-minkään eteen ja jossa ihmisyys on kaukana maailman toiminnallisuudesta.