Säästimme R&A-raporttimme finaalia varten radikalisoitumista, rakkaudesta sokaistumista, rakkauden välttelyä pullon kautta, Paul Greengrassin kateudesta vihreäksi saavaa heiluvaa kuvaa, italialaisia gangstereita ja tietysti lapsisotilaita.
Tänään käsittelyssä koston tehottomuus, Kiinan rikollinen alamaailma, Bolsonaron haavekuva, kadonneen lapsen tapaus ja sentimentaalinen kansanmurhakuvitus.
Ysäriä koitetaan kunnioittaa heikoilla tehosteilla, jotka näyttävät jo nyt tunkkaisilta. Onneksi elokuva ei suinkaan lähde mässäilemään näillä surkeilla tehosteilla. Se koettaa enemmän luoda älykästä modernia scifiä näyttämällä lukuisia 2000-luvulla genreen pesiytyneitä kliseitä.
Juonen voi nähdä piikittelevän oikeistofasistiselle yhteiskunnalle, jossa heikompi aines voidaan putsata pois kapitalismin tieltä.
Laibach laulaa: Eurooppa hajoaa palasiksi. Pakolaisvirta on kasvussa. Sodat seuraavat toisiaan. Hallituksemme ei saa yhtä Sotea aikaiseksi, mutta ”Siniset” sentään julkaisevat uuden logon ja pääministerimme lentelee lentokoneellaan. Tuskinpa Tuomas Sallinen edes villeimmissä visioissaan uskoi käsikirjoituksensa olevan ennustus.
R&A-raportin kolmannessa osassa käsitellään kauhua, jännitystä, rikoksia ja fantasiaa.
Huhupuheet sanovat, että Hooper olisi tehnyt Texasin Moottorisahamurhista alun perin komedian, mutta yleisö otti tarinan turhan tosissaan.
Reilun tunnin kokonaisuus ei käy tyhjällä juuri ollenkaan, sillä tarinaa ei turhaan lähdetä venyttämään. Käsikirjoituksesta on vastannut ohjaajan lisäksi Richard Raymond Harry Herbeck. Kaksi kirjoittajaa voisi pilata homman, mutta kirjoittajien yhteisymmärrys estää sen.
