Maa: Yhdysvallat
Genre: toiminta, rikos, jännitysblaxploitaatio
Ohjaus: Jonathan Kaplan
Käsikirjoitus: Oscar Williams, Michael Allin, Jerry Wilkes, Leigh Chapman
Kuvaus: Charles F. Wheeler
Leikkaus: Michael Kahn
Sävellys: Johnny Allen
Näyttelijät: Isaac Hayes, Yaphet Kotto, Alan Weeks, Annazette Chase, Nichelle Nichols, Sam Laws, Paul Harris, John Kramer, Scatman Crothers, Dick Miller, Bob Harris, Jac Emil, Stan Shaw


Isaac Hayes tunnetaan kaiketi parhaiten ääniroolistaan South Parkin Chef-hahmon äänenä. Rock and Roll Hall of Fameenkin valittu soul-artisti teki pienen määrän tummaihoista eksploitaatiota 70-luvun kultakaudellaan. Näistä elokuvista tunnetuin on Truck Turner. Ennen tätä Hayes osallistui Shaftin koe-esiintymisiin, mutta rooli jäi tuolloin haaveeksi. Sen sijaan tuottajat olivat kiinnostuneita hänen muusikonlahjoistaan. Syntyi yksi legendaarisimmista tunnusmusiikeista, joka palkittiin Oscarilla. Muutama vuosi myöhemmin Hayes olikin valmis ottamaan valkokankaan haltuunsa kokonaisvaltaisemmin.

Mack ”Truck” Turner on entinen amerikkalainen jalkapalloilija ja nykyinen palkkionmetsästäjä. Ensimmäisessä kohtauksessa hän haukkuu kissan fuck ass son of a bitchiksi. Hän haisee kissankuselle ja hielle ja on muutenkin varsin likainen kaveri. Eräs yksittäinen keikka päättyy parittajan kuolemaan, mikä johtaa Turneriin kohdistuvaan ajojahtiin.

Huorien ja parittajien maailmaan sijoittuva Truck Turner on miehekäs elokuva. Hayesin tulkitsema Turner on korskea alfauros, joka vähät välittää muiden mielipiteistä ja kaataisi naisen kuin naisen petiin milloin vain. Eräässä kohtauksessa hien kosteuttama Hayes seisoo ilman paitaa talon katolla, taakse piirtyy kaksi pilvenpiirtäjää. Kuvakulma saa Hayesin näyttämään kerrostalon kokoiselta jättiläiseltä.

Väkivaltaa ja huumoria tihkuva tarina on nopeatempoinen, sen käänteet tulevat yllättäen eikä menoa muutenkaan ole turhaa kiilloteltu. Kiroilulta ei säästytä, kun Hayes päästää verbaalin nerokkuutensa pulppuamaan mitä törkeimpiä sanakombinaatioita käyttäen. Tosin törkymittarilla Truck Turner on melko kesy elokuva. Sitä ei voi verrata härskeimpiin genre-elokuviin, kuten Black Gestapoon tai Dolemiteen. Truck Turnerin yleisilme pysyy lähes koko ajan a-luokkaisena, eikä se missään vaiheessa ala tuntua roskalta, jonka ainoa tarkoitus olisi shokeerata katsojaansa.

Vaikka elokuva onkin lähinnä Hayesin karisman ja äijäilyn varassa, saa hän hyvää tukea vastanäyttelijä Yaphet Kottolta, joka näyttelee pääroiston roolin. Usein hyvänä jätkänä tunnettu Kotto pääse irrottelemaan roolissaan, ja etenkin loppupuoliskolla sairaalassa tapahtuva yhteenotto jättää sopivan häikäilemättömän fiiliksen.

Turnerkin on varsin kunnioitettava sika, joka tuo putkasta vapautuneelle naiselleen kaljaa kukkien sijasta. Toisessa kohtauksessa Turner on liian kännissä pelastaakseen ystävänsä parittajien kidutukselta. Hän ei kuitenkaan ole totaalinen sovinisti: loppupuoliskon kohtauksessa hän pelastaa tyttöystävänsä nerokkaalla keinolla, joka aluksi näyttää vain paskamaiselta tempulta.

Musiikkiensa puolesta leffaa voinee pitää erinomaisena. Hayesin suklainen ääni pääsee tunnarin käynnistyessä hyvin vauhtiin. Koko keston ajan tarjoillaan hyvän kuuloista soulia ja muuta aiheeseen sopivaa kamaa. Tunnuskappale oli niin kuuma, että Quentin Tarantino päätti varastaa sen Kill Bill vol. 1:n soundtrackille. Tämä on tuonut elokuvalle uutta näkyvyyttä 2000-luvulla.

Siinä missä blaxploitaatio lähes syntyi tyhjästä, se myös kuoli totuttua nopeammin. Genren kiinnostavuus katosi nopeasti, kun Yhdysvaltain musta väestö ei enää jaksanut innostua elokuvien tarjoamasta mahdollisuudesta. Elokuvat eivät myöskään ole tulleet uudelleen muotiin, vaikka Mario Van Peebles tekikin Melvin-isänsä edesottamuksista tribuuttimaisen kuvauksen Baadasssss! -filmin muodossa. Edes Tarantinon kova fanitus ei ole palauttanut genreä elävien kirjoihin. Samalla voi myös sanoa, että Django Unchained ei ole tarpeeksi hyvä ollakseen pastissi tai kunnianosoitus.

Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään pois Truck Turnerilta, joka on yksi parhaita blaxploitaatioita. Sen katsominen isommalla kaveriporukalla on erittäin suotavaa. Siihen mukaan vielä pari kylmää olutta ja lauantai-iltasi on pelastettu.